Paulan ja Miran Mieletön Pössis

Halusin nähdä PMMP:n livenä ennen Miran mammalomaa, ja paras paikka moiseen oli tietysti Tavastia, jossa eilen siis keikka. Ja hemmetti että olikin hyvä meno! Aivan järkyttävän kuuma ja kostea, olin aivan läpihiessä jo siitä, eikä puolentoista tunnin pomppiminen ainakaan helpottanut asiaa. Äänikin alkoi prakailla jo parin biisin jälkeen, mutta hyvin jaksoin silti huutaa loppuun asti.

PMMP:llähän on muutama loistava nuoruusbiisi, jotka kuvaavat osuvasti sitä nuoruuden rehvakasta carpe diem -meininkiä ja toisaalta haikeutta, joka johtuu samanaikaisesta tietoisuudesta, että joskus sen kaiken on pakko päättyä. Itse olen paha nostalgisoimaan juttuja ja joskus sitä miettii, että onko nuoruus jo ohi, pystyykö enää koskaan heittäytymään sellaisella naiivilla innolla ja kokemaan asioita kuin ensimmäistä kertaa. Ja eilen tajusin, että kyllä pystyy! Ei siihen tarvita kuin hyvä keikka (tai mikä tahansa joukkohurmos)! Kun hyppii ja huutaa täyden Tavastian kanssa kädet ilmassa ja kaljapullot jaloissa rokkimusiikin ja valoshow'n tahtiin, ei iällä enää ole väliä. Sain eilen tosi vahvan nuoruuden kokemuksen, siitä kiitos PMMP :)

Hyviä puolia

Luppiksen haaste otettu vastaan, tässä kymmenen hyvää puoltani (etupuolen lisäksi, ehe):

1) Olen huomaavainen. Pidän muille ovia auki, siirrän tuhkakupin lähemmäs sillä hetkellä tupakoivaa ja korkkaan olutpullot ennen kuin ehditään pyytää.

2) Olen älykäs.

3) Olen hyvää seuraa. Osaan keskustella ja toisaalta heittää läppää, laulan ja tanssin ja tartutan hyvän fiilikseni muihinkin.

4) Olen täysipäinen. Joskus tuntuu, että suurin osa tuttavista on jollakin tavalla sekaisin, mutta itse koen olevani tasapainoinen, en kärsi persoonallisuus- tai muistakaan häiriöistä ja uskon, että alkoholiongelmanikaan ei ole tällä hetkellä liian vakava.

5) Olen kiinnostunut asioista, kulttuurista ja elämästä yleensä. Luen mielelläni lehtiä ja kirjojakin, rakastan teatteria, käyn elokuvissa ja museoissa. Intohimolla suhtaudun matkustamiseen, jonka perspektiiviä laajentava vaikutus on minulle mieleen.

6) Olen hyvis. Feministi, vasemmistolainen vihreä, en kuluta paljoakaan ja ostan mahdollisuuksien mukaan elintarvikkeeni luomuna, reiluna ja suomalaisena, en yksityisautoile, enkä syö lihaa.

7) Olen hyvä suutelija :)

8) Olen nopea oppimaan/omaksumaan asioita. Menestyin koulussa erinomaisesti, koska asiat tarttuivat päähäni suunnilleen kertalukemalta (poislukien pitkä matikka, josta tosin siitäkin lopulta kirjoitin eximian). Nykyään tämä taipumukseni näkyy esimerkiksi matkoilla, kun opin kartat ja metroreitit kertavilkaisulla.

9) Olen romanttinen. Jätän pieniä lappuja ilahduttamaan, ostan kukkia ja yllätyslahjoja, lähetän höpsöjä tekstiviestejä. Nautin toki kynttiläillallisistakin, mutta tärkeintä on ylläpitää tunnetta ja muistaa toista myös ja nimenomaan arjessa.

10) Olen mukava. En muista, että minulla olisi ikinä ollut pahempia skismoja kenenkään kanssa, sillä osaan tulla monenlaisten ihmisten kanssa toimeen ja käsittääkseni kaikki pitävät minusta :)

Noniin. Toihan kävis melkein deitti-ilmoituksesta!

Torstai

Jäi sitten keskiviikko välistä, koska duunissa oli aivan katastrofaalinen päivä, mikä siis tarkoitti sitä, että oikeasti piti paahtaa menemään eikä lusmuilulle jäänyt sijaa. Itsehillinnässä oli pitelemistä, kun yks hölmö oli maalaisjärjen puutettaan sössinyt ihan yksinkertaisen asian, mistä tietysti sitten koituu hirveästi vaivaa. Arg.

No onneksi ilta jatkui miellyttävämmissä merkeissä, nimittäin suosikkibändini keikalla. Tosin fiilikset alkoivat jo laskea ennen keikkaa, joka älykkäästi alkoi vasta puolen yön jälkeen. No, itse ei onneksi tarvitse pakottautua heti aamusta töihin, mutta seuralainen alkoi jo pahasti vittuuntua. Mikä järki on venyttää keikkojen alkamista pikkutunneille, etenkin arkena? Että yleisö ehtisi ostaa mahdollisimman paljon keikkapaikan tarjoomuksia venaillessaan? Keikka oli ok, mutta liian lyhyt. Vaikka biisit ovatkin toinen toisiaan loistavampia, voisi kerrankin tarjoilla sekä määrää että laatua! Etenkin tuntikausien turhauttavan odottelun jälkeen.

Ja tänään olinkin taas töissä joskus kolmen maissa... lusmu mikä lusmu.

Tiistai

Otin sitten joitakin kaljoja ja siidereitä eilen, ja olin töissä jo puolilta päivin! Tosin töitä en ole saanut tehtyä sen tehokkaammin kuin eilenkään. Mielialaa parantaa kuitenkin 500 kg lihaa, jota kuuntelen huomisen keikan odotusmeiningeissä.

Ulkona on helle. Voisi oikeastaan lusmuta ja lähteä jonnekin kaltsille lukemaan.

Maanantai

Taas tajuton jumitus. Pääsin lopullisesti ylös sängystä vasta klo 15 (!). Viime viikko oli samanlaista - töihin pystyi raahautumaan vasta iltapäivän puolella. Lauantaina taas heräsin reippaana jo ennen kymmentä, edellisen illan dokailusta huolimatta. Mahtaakohan mulla olla jotain issueita työn mielekkyyden kanssa..?

Viime viikon vitutukseen liittyi kyllä lomaltapaluu. Ei pitäisi pitää lomaa ollenkaan, jos työ sen jälkeen tuntuu niin äärimmäisen vastenmieliseltä ja orientoituminen on lähes mahdotonta. Toisaalta ehkä asiaan auttaisi, jos loma olisi pidempi kuin viikko, missä ajassa ei kauheasti kuitenkaan ehdi relata. Käytiin sentään ihanassa Berliinissä, siellä pääsi paremmin irti normikuvioista.


Lisäksi reippaantumiseen auttaisi varmaan jatkuvan kaljanlipityksen lopettaminen. Viime aikoina ei taas ole ollut montakaan päivää ilman alkoholia, ja totta kai se vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Tänään ajattelin kuitenkin, että pitänee ottaa pari kaljaa, jotta ylipäänsä saa unta illalla viime yön maratonnukkumisen jäljiltä... (itsensä väsyttäminen liikunnalla ei siis tietenkään kuulu konsteihini)

Post-jussi

Hemmetti, lämmitin pinaattiletut liian kuumiksi - ainoa asia, jonka olen tänään tehnyt, ja sekin epäonnistui. Olen tullut siihen tulokseen, että aivotoimintani on lakannut lopullisesti juhannusviikonlopun rankan ryyppäämisen seurauksena. Aamulla en kyennyt nousemaan sängystä, ja vaikka lopulta sainkin raahauduttua töihin, en ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Huomisen kasaantunut työtaakka kauhistuttaa jo nyt, mutta en yksinkertaisesti saa pakotettua itsestäni mitään sellaista, minkä takia minulle maksetaan palkkaa.

Mutta täytyy sanoa, että en uhrannut aivotoimintaani ihan turhalle, sillä juhannus oli todella kiva :) Aloitettiin jo torstaina duuniskumpalla, mikä jatkui tolkuttomana juopotteluna ensin tiimipalaverin merkeissä DTM:ssä ja sitten taas toimistolla (videotykillä YouTubesta ysäripoppisvideoita neukkarissa, uu mama). Olin perjantaina vielä aivan aamukänneissä, mutta mökille päästyämme korkkaamani siideri avitti taas uuteen juhlatunnelmaan. Sain tosin osakseni arvostelua siitä, ettei muhun saa kontaktia laulaessani läpi Paula Koivuniemen kokoelmalevyä (pitää paikkansa). Lauantaina krapula herkisti juuri sellaiseen parhaaseen jälkitilaan, jossa avoimesti ja ilman kyynisyyttä keskusteltiin perustavanlaatuisista asioista. Ikävää, ettei moinen tila tule enää kolmannen päivän dokaamisen jälkeen, vaan eilen makasin koko illan yrittäen lukea lehtiä (keskittymiskyky ei riittänyt kirjaan) ja ymmärtämättä niistä varmaan paljoakaan. Ja tänäänkin tosiaan kaikki tuntuu mahdottomalta.

Nyt kun aivotoimintani on mennyttä, voin keskittyä saamaan iloa pienistä asioista - kuten paradoksien keräilystä! Bongasin eilen pari uutta: elämystuote/elämysteollisuus, mutta paras oli kyllä juhannusaattona kuulemani "tasa-arvo on mennyt liian pitkälle". Hahaa! Moinen idiotismi voittaa jopa citymaasturin! Kuitenkin all-time-favouritenani pysyy "valtava kääpiö".

Torstaiturinoita

Työhuoneen lattialla makaa sekarotuinen, töpöhäntäinen koira. Se nukkuu melkein koko ajan, mutta äsken, kun kävin viiden metrin päässä kopioimassa yhden paperin, se ennätti livahtaa ulos pienestä ovenraosta. Sitten pitikin nähdä vähän vaivaa, että saimme sen kollegan kanssa houkuteltua takaisin huoneeseen - kaikki ohikulkijat kun jäivät sitä häpsyttämään :)

Jotain hyvää siis töihinpaluussakin. Olin viime viikon (ja vähän edellistäkin) taas lomailemassa, tällä kertaa Portugalissa. Lissabonin ja Porton mäkikävelyistä kerääntyi lisää lihaa pohkeisiin, portviinin ja juustojen maistelut puolestaan takasivat, ettei vararengas päässyt pienenemään. Molemmat kaupungit olivat mukavia uusia tuttavuuksia. Lissabonissa oli ehkä paras yöelämä, missä olen käynyt - Bairro Alton lukemattomiin hauskoihin pikkubaareihin ja etenkin kaduille levittäytyneeseen ihmismassaan täytyy päästä seikkailemaan toistekin. Porton paras puoli taas oli etelä, eli Vila Nova de Gaian portviinitalot. Oli oikein mielenkiintoista tutustua viinitekoprosessiin, maistella eri laatuja ja opetella eroja niiden valmistuksessa. Aiemmin en ollut hädin tuskin maistanutkaan portviiniä, nyt päässäni on ihan hyvä kasa triviaa: tiesittekö esim. että ruby ikääntyy korkeintaan viisi vuotta? Matkailu siis edelleenkin avartaa :)