Lentokoneessa on tunnelmaa

Lentomatkustamiseen liittyviä ongelmia (enkä nyt puhu hiilidioksidipäästöistä):

a) haisevat kanssamatkustajat
- Kerran Lontoosta palatessani erään hippitytön kristallideodorantti oli pahasti pettänyt, sillä aina hänen nostaessaan käsiään (esim. kohottaakseen meditoidessaan kristallin päänsä päälle) levisi ympäristöön kirpeä löyhähdys. Olkoonkin länsimaista hapatusta, mutta mielestäni henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen on kohteliaisuuden ja huomaavaisuuden peruskiviä.
- Gambiasta palatessamme J:n vieressä istui nainen, joka kuljetti käsimatkatavaroissaan kuivattua kalaa. Edellistä lausetta ei varmaankaan tarvitse enempää avata.

b) nukkuvat kanssamatkustajat
- Kun käytävän puolella istuva matkustaja nukkuu, ja sinun pitäisi päästä vessaan, mitä tehdä? Eihän vierasta ihmistä kehtaisi herättääkään. Toisaalta hän ehkä heräisi joka tapauksessa juuri kun hänen ylitseen kömmitään. Pitkillä lennoilla onkin parempi, jos saa käytävänpuoleisen paikan - pääsee jaloittelemaan ja vessaan aina tarvittaessa (kunhan vain ikkunanpuoleiset ihmiset eivät könyäisi päälle kun nukkuu).

c) juomapurkit
- Paineen johdosta purkeista roiskahtaa normaalisti avatessa puolet rinnuksille. Onneksi tämän pystyy välttämään puhkomalla kannen ensin haarukalla, jolloin paine tasaantuu. Ensimmäiset haarukaniskut ovat aina liian lepsuja ja varovaisia etenkin muovikannen rikkomiseen. Kolmannella iskulla kansi sitten meneekin reippaasti puhki ja puolet sisällöstä roiskahtaa rinnuksille.

d) tilanpuute
- Etenkin syöminen on tällaiselle lyhytraajaisellekin ihmiselle vaikeaa, kun kyynärpäät pitäisi pitää kyljissä kaikkina aikoina.

e) erikoisruokavalion vaihtoehdottomuus
- Finnair, jolle olen keskittänyt lentoni, on tarjonnut jo monta vuotta kasvisruokana samaa taikinaa. Sitä on tarjottu niin kevätrullina kuin crepesinäkin, mutta samaa löysää taikinaa se silti aina on. Jännitysmomentin tarjoaa vain se, tuleeko taikinan höysteenä isoja vai pieniä papuja. Totuuden nimessä on myönnettävä, että olen saanut pari kertaa myös löysän kasvispaistikkaan. Toisella kerralla sen päällä oli senttinen limakerros.

f) lehtien vähyys
- En ole niitä ihmisiä, jotka jaksavat tungeksia jonossa, kun portin avaamiseen on vielä tunti. Jättäytyisin mieluummin viimeisten joukkoon ja kävelisin suoraan jonottamatta koneeseen. Valitettavasti silloin kuitenkin iltapäivälehdet ovat jo loppu ja jäljellä olevia höbliä ja taloussanomia en lukisi kotonakaan. Etenkin Suomeen palatessa on sen verran mukava lukea keltaisen lehdistön tuoreimmat lööpit ja skuupit, että olen lopulta alistunut lehdenhamstraaja-jonoeläimeksi.

g) kiireiset lentoemot
- Joskus on kulunut pitkiäkin aikoja, kun olen yrittänyt kiinnittää lentoemännän huomion. Etenkin ikkunapaikalta tämä voi olla yllättävän vaikeaa. Kuitenkaan ei hyvätapaisena nuorena viitsisi huudella ja napsutella sormiaan.

h) kielikysymys
- Pitäisikö ruotsalaisilla lennoilla puhua ruotsia? Entä jos ne vastaavat jotain? Joskus palasin espanjankielisestä maasta Lufthansalla (en osaa espanjaa enkä saksaa), ja onnistuin tilaamaan oluen tyyliin "One cerveza, bitte". Entä voiko Finnairin lennoilla olettaa, että muut matkustajat puhuvat suomea? Sitä olen myös ihmetellyt, kuinka lentoemännät tietävät, millä kielellä puhutella asiakkaitaan (toisaalta suomalaiset näyttävät yleensä niin udmurteilta, että tunnistan maanmiehet ja -naiset itsekin katukuvassa)?

i) lapset
- Etenkin lennoilla katolisiin maihin lapsia on hämmästyttävän paljon. Tosin pitkällä lennolla yksikin huutava vauva riittää. Penska edessä tai takana on aika riski: takana oleva potkii varmasti tuoliasi ja edessä oleva roikkuu oman tuolinsa selkänojan päällä, kiemurtelee ja tuijottaa estottomasti.

j) leffatarjonta
- Samainen reissu sinne espanjankieliseen maanosaan Lufthansalla: englanninkieliset elokuvat oli dubattu saksaksi ja espanjaksi, mutta alkukieltä ei löytynyt kuulokkeista. Paluumatkalla esitettiin sentään yksi englanninkielinen elokuva. Se oli Stuart Little 2.