Hahmottumisesta

J:n pikkuveli M tuli kesävieraaksemme tänne ihanaan pääkaupunkiimme. Poika ei ole aiemmin käynyt Helsingissä kuin pari kertaa ja onkin vielä ihan pallo hukassa suunnistamisen ja muunkin kanssa. Meillä on nyt sitten kova kouluttaminen - miten saadaan aika rajatussa ympäristössä kasvanut teini koulittua pääkaupungin tavoille ja muutenkin kohti aikuisuutta? No, aloittamalla tietysti pikkuasioista: märkää pyyhettä ei jätetä myttyyn lattialle ja leipä syödään kokonaan.

On hauska katsoa, miten Helsinki alkaa hahmottua vieraalle. Itse täällä syntyneenä ja koko ikänsä asuneena tuntee tietysti paikat, ja onkin kivaa päästä esittelemään rakasta kotikaupunkiaan. Täytyy tosin myöntää, että välillä kärsivällisyys on koetuksella, kun tuntuu, ettei oppi mene perille ja samat kysymykset toistuvat - itselle kun samat asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Olenkin sanonut jo useamman kerran, että M:n pitää nyt olla skarppina, havainnoida ja painaa paikkoja mieleensä. Emme me J:n kanssa aio kädestä taluttaa kovinkaan kauaa.

Tykkään kovasti opetella uusia kaupunkeja ja suunnistaa niissä. Haluan ehdottomasti aina lukea karttaa, sillä en pysty hahmottamaan paikkoja, ellen tiedä, missä kohtaa karttaa mennään. Joskus kun joku toinen on hoitanut kartanlukemisen, on jälkikäteen tuntunut, etten oppinut tuntemaan kaupunkia yhtään. Myös liikenneverkoston opettelu mahdollisimman nopeasti on ihan kunnia-asia. Painan pysäkit ja linjat mieleeni tiukasti niin, ettei ylimääräiseen säätöön ja miettimiseen mene enää vastaisuudessa aikaa. Enkä tietysti halua näyttää liian turistilta ja pähkäillä karttojen kanssa yhtään ylimääräistä ;)

Tärkein asia, joka auttaa hahmottamaan paikkoja, on vesi. Haluan ehdottomasti nähdä kaupungissa olevan veden nopeasti, oli se sitten joki tai meri. Monia eurooppalaisia kaupunkeja halkoo joki, jonka avulla kaupunkia on helppo hahmottaa. Jos en ole nähnyt kaupungin jokea tai rantaa, olen oudon tukehtuneessa tilassa. Tuntuu, kuin ympärillä vain kohoaisi loputtomiin taloja ja olisin niiden keskellä sumpussa. Mutta veden äärellä pystyy näkemään kauas. En usko, että kuiva kaupunki voisi nousta suosikkieni joukkoon. Esim. vuosi sitten Italian kierroksellamme kaunein ja tunnelmallisin kaupunki oli kyllä Bologna, mutta vedettömyytensä takia se ei kuitenkaan noussut suosikkipaikkojeni listalle. Kun jatkoimme matkaa Firenzeen, oloni virkistyi heti joen rannalle päästyäni.

Mutta nyt pitää lähteä, M jo odottaa saattajaansa...