Post-jussi

Hemmetti, lämmitin pinaattiletut liian kuumiksi - ainoa asia, jonka olen tänään tehnyt, ja sekin epäonnistui. Olen tullut siihen tulokseen, että aivotoimintani on lakannut lopullisesti juhannusviikonlopun rankan ryyppäämisen seurauksena. Aamulla en kyennyt nousemaan sängystä, ja vaikka lopulta sainkin raahauduttua töihin, en ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Huomisen kasaantunut työtaakka kauhistuttaa jo nyt, mutta en yksinkertaisesti saa pakotettua itsestäni mitään sellaista, minkä takia minulle maksetaan palkkaa.

Mutta täytyy sanoa, että en uhrannut aivotoimintaani ihan turhalle, sillä juhannus oli todella kiva :) Aloitettiin jo torstaina duuniskumpalla, mikä jatkui tolkuttomana juopotteluna ensin tiimipalaverin merkeissä DTM:ssä ja sitten taas toimistolla (videotykillä YouTubesta ysäripoppisvideoita neukkarissa, uu mama). Olin perjantaina vielä aivan aamukänneissä, mutta mökille päästyämme korkkaamani siideri avitti taas uuteen juhlatunnelmaan. Sain tosin osakseni arvostelua siitä, ettei muhun saa kontaktia laulaessani läpi Paula Koivuniemen kokoelmalevyä (pitää paikkansa). Lauantaina krapula herkisti juuri sellaiseen parhaaseen jälkitilaan, jossa avoimesti ja ilman kyynisyyttä keskusteltiin perustavanlaatuisista asioista. Ikävää, ettei moinen tila tule enää kolmannen päivän dokaamisen jälkeen, vaan eilen makasin koko illan yrittäen lukea lehtiä (keskittymiskyky ei riittänyt kirjaan) ja ymmärtämättä niistä varmaan paljoakaan. Ja tänäänkin tosiaan kaikki tuntuu mahdottomalta.

Nyt kun aivotoimintani on mennyttä, voin keskittyä saamaan iloa pienistä asioista - kuten paradoksien keräilystä! Bongasin eilen pari uutta: elämystuote/elämysteollisuus, mutta paras oli kyllä juhannusaattona kuulemani "tasa-arvo on mennyt liian pitkälle". Hahaa! Moinen idiotismi voittaa jopa citymaasturin! Kuitenkin all-time-favouritenani pysyy "valtava kääpiö".