Kotiinpaluu
Kuukausi Meksikossa on nyt mennyttä elämää. Niin vaikeaa kuin matkalta onkin aina palata, on kuitenkin kiva olla taas kotona ja etenkin nähdä kaikkia ihmisiä! Jetlagista pitäisi vain toipua...
Olen varmaankin tullut vanhaksi, kun reissaaminen ei saanut aikaan enää niin ihmeellisiä kicksejä kuin joskus aiemmin. Viimeksi, neljä vuotta sitten, kun reissasin samoilla seuduilla, olin jatkuvasti naama nyrjähtämäisillään onnesta ja innosta. Nyt hommaan suhtautui paljon seesteisemmin, tietysti nauttien, muttei niin suurella "tämä se vasta on elämää"-höyryllä. Huomasin myös, että suhtautumiseeni koko backpacker-kulttuuriin on alkanut tulla yhä enemmän dissausta. Jos aiemmin olin kateellinen niille, jotka pystyvät reissaamaan vuosikausia ympäri maailmaa, nyt moiset enemmänkin säälittävät. Itse en kyllä pystyisi lähtemään määrittelemättömäksi ajaksi juuriltani, kauas rakkaistani, asumaan riippumattoon ja itsetehtyjä simpukkakoruja henkeni pitimiksi myymään. Menkää hipit himaanne ja töihin älkääkä pakoilko oikeaa elämää - ei se ole biitsillä jointti huulessa hillumista, vaan opiskelua, työtä ja pysyvien ihmissuhteiden rakentamista. Jotenkin rassaa, että etuoikeutetut länkkärit voivat jonkun työttömyysavustuksensa turvin elää herroiksi köyhissä maissa, vältellen "aikuistumista" ja vastuuta.
Enkä tietysti itsekään ole pekkaa parempi, vaan käytän opintotukeni matkustamiseen ja matkustamisen arjen välttelyyn. Ehkä juuri siksi asia nostattaakin niin suuria intohimoja :)
Meksiko tuntui kyllä neljässä vuodessa muuttuneen enemmän pohjoisnaapurinsa kaltaiseksi. Harmittaa, miten länsimaalaistuminen leviää niin vastustamattomasti - kaikkialla voi nykyään mennä ostamaan cokista ja lucky strikesia 7-11:stä ja tomaattipastaa on tarjolla enemmän kuin paikallista ruokaa.
Järkytyin lukiessani, että Delhistä ollaan kieltämässä katuruokakojut (Mumbaissa näin on käsittääkseni jo tehty), koska Intian pitää puhdistaa kasvojaan! Pöh, sitähän turistitkin juuri Intiasta hakevat - nimenomaan paikallista kulttuuria ja kadunkulmacurrymeininkiä - eivät mitään kiilteleviä ostoskeskuksia. Niitä riittää kotonakin. Puhumattakaan siitä oikeasta ongelmasta, jonka kielto tuottaa noille lukuisille ruokakojuyrittäjille. Jaa että pitäisi valmistaa hygieenisissä olosuhteissa ja pakata ennen kaduille myyntiin viemistä - millä resursseilla? En myöskään jaksa uskoa, että tuolla tavoin valmistettu ruoka olisi paljoakaan turvallisempaa kuin kaduilla tehty. Vaikkei katuruoka täytäkään länsimaisia elintarvikehygieniastandardeja (siinäpä sana hirsipuuhun!), se kuitenkin kuumennetaan ja kypsytetään kunnolla ja nautitaan saman tien. Kuka tietää kuinka kauan valmismössö on ässehtinyt muovissaan? Lisäksi tietysti maku kärsii ja hinta kohoaa.
Ongelmahan on se, että ns. kehitysmaissa länsimaisia tuotteita pidetään vaurauden merkkeinä ja länsimainen elintapa kertoo statuksesta. Onhan se päheetä samastua Marlboro-mieheen, jos muilla on varaa vain paikalliseen mälliin. Huvitti, kun luin intialaisesta pariskunnasta, jotka intoilivat siitä, kun Ikea on vihdoin tullut Mumbaihin. He kun olivat kyllästyneet raskaisiin paikallisiin huonekaluihin, ja pitivät lastulevylundiaa paljon hienompana. Itse olin juuri ostanut mielestäni hienon, raskaan ja intialaisen sohvapöydän :) Näin se globalisaatio pyörii. Ja ainahan se ruoho on vihreämpää jossain muualla, mutta kyllä sitä omaakin kulttuuria voisi arvostaa, eikä vain yrittää tunkea siihen jenkkimuottiin tai mihin ikinä (tämä tietysti pätee myös meillä).
Älkääkä lukeko mitään piilorasistisia viestejä kirjoituksestani tyyliin "kehitysmaalaisparat vain apinoivat länkkäreitä omaa parastaan tajuamatta". En tietenkään niputa miljardeja ihmisiä samojen käytösmallien alle, etenkään niitä, jotka oikeasti kamppailevat oman (usein alkuperäis-)kulttuurinsa säilymisen puolesta. Usein ongelma tuntuukin olevan päättäjissä, jotka keksivät näitä idioottimaisia kasvojenpuhdistuskampanjoita tai sorsivat maidensa perinteisiä tapoja, kulttuureja ja ihmisiä. Luulevatkohan moisella tekevänsä vaikutuksen länkkäriherraklubiin? (näppärästipä sain taas poliitikonperkeleistä syntipukin, nih! :)
Kuukauden aikana Meksikossa en nähnyt yhtään mainosta, jossa olisi esiintynyt meksikolaisen näköinen ihminen.
Olen varmaankin tullut vanhaksi, kun reissaaminen ei saanut aikaan enää niin ihmeellisiä kicksejä kuin joskus aiemmin. Viimeksi, neljä vuotta sitten, kun reissasin samoilla seuduilla, olin jatkuvasti naama nyrjähtämäisillään onnesta ja innosta. Nyt hommaan suhtautui paljon seesteisemmin, tietysti nauttien, muttei niin suurella "tämä se vasta on elämää"-höyryllä. Huomasin myös, että suhtautumiseeni koko backpacker-kulttuuriin on alkanut tulla yhä enemmän dissausta. Jos aiemmin olin kateellinen niille, jotka pystyvät reissaamaan vuosikausia ympäri maailmaa, nyt moiset enemmänkin säälittävät. Itse en kyllä pystyisi lähtemään määrittelemättömäksi ajaksi juuriltani, kauas rakkaistani, asumaan riippumattoon ja itsetehtyjä simpukkakoruja henkeni pitimiksi myymään. Menkää hipit himaanne ja töihin älkääkä pakoilko oikeaa elämää - ei se ole biitsillä jointti huulessa hillumista, vaan opiskelua, työtä ja pysyvien ihmissuhteiden rakentamista. Jotenkin rassaa, että etuoikeutetut länkkärit voivat jonkun työttömyysavustuksensa turvin elää herroiksi köyhissä maissa, vältellen "aikuistumista" ja vastuuta.
Enkä tietysti itsekään ole pekkaa parempi, vaan käytän opintotukeni matkustamiseen ja matkustamisen arjen välttelyyn. Ehkä juuri siksi asia nostattaakin niin suuria intohimoja :)
Meksiko tuntui kyllä neljässä vuodessa muuttuneen enemmän pohjoisnaapurinsa kaltaiseksi. Harmittaa, miten länsimaalaistuminen leviää niin vastustamattomasti - kaikkialla voi nykyään mennä ostamaan cokista ja lucky strikesia 7-11:stä ja tomaattipastaa on tarjolla enemmän kuin paikallista ruokaa.
Järkytyin lukiessani, että Delhistä ollaan kieltämässä katuruokakojut (Mumbaissa näin on käsittääkseni jo tehty), koska Intian pitää puhdistaa kasvojaan! Pöh, sitähän turistitkin juuri Intiasta hakevat - nimenomaan paikallista kulttuuria ja kadunkulmacurrymeininkiä - eivät mitään kiilteleviä ostoskeskuksia. Niitä riittää kotonakin. Puhumattakaan siitä oikeasta ongelmasta, jonka kielto tuottaa noille lukuisille ruokakojuyrittäjille. Jaa että pitäisi valmistaa hygieenisissä olosuhteissa ja pakata ennen kaduille myyntiin viemistä - millä resursseilla? En myöskään jaksa uskoa, että tuolla tavoin valmistettu ruoka olisi paljoakaan turvallisempaa kuin kaduilla tehty. Vaikkei katuruoka täytäkään länsimaisia elintarvikehygieniastandardeja (siinäpä sana hirsipuuhun!), se kuitenkin kuumennetaan ja kypsytetään kunnolla ja nautitaan saman tien. Kuka tietää kuinka kauan valmismössö on ässehtinyt muovissaan? Lisäksi tietysti maku kärsii ja hinta kohoaa.
Ongelmahan on se, että ns. kehitysmaissa länsimaisia tuotteita pidetään vaurauden merkkeinä ja länsimainen elintapa kertoo statuksesta. Onhan se päheetä samastua Marlboro-mieheen, jos muilla on varaa vain paikalliseen mälliin. Huvitti, kun luin intialaisesta pariskunnasta, jotka intoilivat siitä, kun Ikea on vihdoin tullut Mumbaihin. He kun olivat kyllästyneet raskaisiin paikallisiin huonekaluihin, ja pitivät lastulevylundiaa paljon hienompana. Itse olin juuri ostanut mielestäni hienon, raskaan ja intialaisen sohvapöydän :) Näin se globalisaatio pyörii. Ja ainahan se ruoho on vihreämpää jossain muualla, mutta kyllä sitä omaakin kulttuuria voisi arvostaa, eikä vain yrittää tunkea siihen jenkkimuottiin tai mihin ikinä (tämä tietysti pätee myös meillä).
Älkääkä lukeko mitään piilorasistisia viestejä kirjoituksestani tyyliin "kehitysmaalaisparat vain apinoivat länkkäreitä omaa parastaan tajuamatta". En tietenkään niputa miljardeja ihmisiä samojen käytösmallien alle, etenkään niitä, jotka oikeasti kamppailevat oman (usein alkuperäis-)kulttuurinsa säilymisen puolesta. Usein ongelma tuntuukin olevan päättäjissä, jotka keksivät näitä idioottimaisia kasvojenpuhdistuskampanjoita tai sorsivat maidensa perinteisiä tapoja, kulttuureja ja ihmisiä. Luulevatkohan moisella tekevänsä vaikutuksen länkkäriherraklubiin? (näppärästipä sain taas poliitikonperkeleistä syntipukin, nih! :)
Kuukauden aikana Meksikossa en nähnyt yhtään mainosta, jossa olisi esiintynyt meksikolaisen näköinen ihminen.
posted by nasse @ 3:47 ip.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home