Onnia Suomi 89 wee!!

Taas töissä näpit jäässä. Hyvä kai, että edes jossain on kylmä, kun ilmasto luulee olevansa keväässä...

Oltiin eilen itsenäisyyspäiväkävelyllä ja päivittelin tapani mukaan ilman lämpimyyttä. Vertasin tilannetta erääseenkin vuoteen, kun Kuokkavierasjuhlissa paleltiin jossain 20 asteen pakkasessa. No tästäpä J saikin slaagin: "oletko SÄ ollut kuokkavierasjuhlissa?!". Hitto, tottakai olen ollut kuokkiksissa, monet kerrat! Silloin oli vielä asiallinen meininki, esiintyjiä, puhujia, kavereita ja kevyttä juopottelua. Joskus nyt tuli jotain huudeltua poliisille, mutta sellaisella kaljanhuuruisella teiniuholla (joku hurjimus heitti kananmunankin). Viimeinen kerta kyseisissä kekkereissä oli silloin, kun osa porukasta pukeutui paperihaalareihin, uhosivat kuin italot konsanaan ja painautuivat kymmenpäisellä voimallaan vasten kaksikymmenpäistä poliisimuuria. Ohi olisi voinut helposti kävellä linnaan asti. No, symboliikka ennen kaikkea? Moisen myötähäpeäpläjäyksen jälkeen olen pysytellyt itsenäisyyspäivät sisätiloissa. Ja hyvä niin, sillä seuraavina vuosinahan varsinaiset "mellakat" ja idioottimaiset taksien kivittämiset sitten tapahtuivat.

Eikä muuten ollenkaan nolota tunnustaa, että katson aina Linnan juhlat ja nautin siitä! Olkoonkin porvarisikoja, jotka mässäilevät kun kansa näkee nälkää - kyllä niitä sirkushuvejakin tarvitaan. Ei jokaiseen elämänalueeseen jaksa aina ulottaa poliittis-kriittisiä näkemyksiä. Siksi eilenkin hakeuduin vanhempieni luo katsomaan juhlia, sillä tiesin, että äidin hössötykseen voi luottaa, ja itsekin voi häpeämättä antautua intoilemaan puvuista ja julkkiksista!