Torstai

Jäi sitten keskiviikko välistä, koska duunissa oli aivan katastrofaalinen päivä, mikä siis tarkoitti sitä, että oikeasti piti paahtaa menemään eikä lusmuilulle jäänyt sijaa. Itsehillinnässä oli pitelemistä, kun yks hölmö oli maalaisjärjen puutettaan sössinyt ihan yksinkertaisen asian, mistä tietysti sitten koituu hirveästi vaivaa. Arg.

No onneksi ilta jatkui miellyttävämmissä merkeissä, nimittäin suosikkibändini keikalla. Tosin fiilikset alkoivat jo laskea ennen keikkaa, joka älykkäästi alkoi vasta puolen yön jälkeen. No, itse ei onneksi tarvitse pakottautua heti aamusta töihin, mutta seuralainen alkoi jo pahasti vittuuntua. Mikä järki on venyttää keikkojen alkamista pikkutunneille, etenkin arkena? Että yleisö ehtisi ostaa mahdollisimman paljon keikkapaikan tarjoomuksia venaillessaan? Keikka oli ok, mutta liian lyhyt. Vaikka biisit ovatkin toinen toisiaan loistavampia, voisi kerrankin tarjoilla sekä määrää että laatua! Etenkin tuntikausien turhauttavan odottelun jälkeen.

Ja tänään olinkin taas töissä joskus kolmen maissa... lusmu mikä lusmu.