... sai Konstantinopolilta kaiken minkä saada voi kaupungilta...

Jo toista kertaa tänä vuonna yritimme ostaa matkaa Prahaan, mutta päädyimmekin lähtemään jonnekin muualle - tällä kertaa Istanbuliin. Ja sehän ei haittaa yhtään, sillä Prahassa on jo tullut käytyä, mutta ottomaanien valtakunnassa ei.

Mielenkiintoista lähteä tuonne lähi-itään päin. Kokemukseni muslimivaltioista rajoittuvat Malesiaan ja Gambiaan, jotka eivät ehkä ole niistä kaikkein tyypillisimpiä (Marokossa käydessämme olin liian pieni muistaakseni paljoakaan). Toki Istanbul on eurooppalainen kaupunki (ainakin puoliksi :), eli en odota huimaa kulttuurishokkia. Kuitenkin turkkilainen estetiikka on minulle eksoottista, samoin kuin moskeijat, teehuoneet ja basaarit. Ehkä eniten odotan mausteiden tuoksua :) Toivottavasti ainakin vanha kaupunki vastaa turistin stereotyypin kaipuuseen!

Näin 11/9-vuosipäivän jälkimainingeissa täytyy myöntää, että mielessä kävi Istanbulin potentiaalinen turvattomuus, sielläkin kun on pommeja paukkunut. Kuitenkaan en suostu antamaan periksi peloille tai rajoittamaan elämääni, mikä on mielestäni oikea tapa vastustaa terrorismia. On sääli, että monista hienoista paikoista ihmisille tulee nykyään ensimmäiseksi mieleen vaara, ainakin päätellen "ole sitten varovainen"-kommenteista liittyen kahteen edelliseenkin matkaani (New Yorkiin ja Lontooseen). Tietysti kaikenlaisten onnettomuuksien riski kasvaa matkustaessa, etenkin poliittisesti kiisteltyihin kohteisiin, mutta eiköhän todennäköisempää silti ole edelleen, että kuolisin liukastuessani suihkussa.

Sain matkaltani sitten pommeja tai mausteita, yksi ainakin on varmaa: päässäni tulee seuraavan kuukauden soimaan otsikossa siteerattu laulu. Ainakin jos pääni jukeboksi toimii samanlaisella päättäväisyydellä kuin edellisten kappaleiden "New York, New York" ja "London Calling" kohdalla...