Resa resar resat

Tuli sitten käytyä Istanbulissa. Aasian puoli oli paradoksaalisesti vähemmän hektinen kuin Euroopan, joka täytti kaikki aasialaisen kaupungin kriteerit liikennekaaoksellaan, saasteillaan ja ihmismäärillään. Ja sehän on tietty ihan tunnelmallista :)

Bussissa takaisin lentokentältä kotia kiinnitin huomiota, miten hirmu paljon täällä pääkaupungissa onkin puita! Istanbul oli niin täyteen rakennettu, ettei tilaa kyllä juuri ollut jäänyt puille, saati puistoille. Lentokoneesta valtava kaupunki muistutti Mexico Cityä: molemmat ovat loputtomiin jatkuvaa rakennusmassaa. Taas sitä osaa arvostaa oman asuinkaupungin puhtautta, tilaa ja rauhaa.

On tuo matkustaminen kyllä aika väsyttävää, etenkin isoissa ja kaoottisissa kaupungeissa. Kivaa olla kotona, kun ei tarvitse ahtaa päiviä täyteen ohjelmaa. Etenkin muutaman päivän matkoilla tuntuu, ettei kehtaa jäädä hotelliin makaamaan, vaikka olisi kuinka poikki, kun vähä aika on käytettävä hyödyllisesti. Tänä vuonna on tullut käytyä jo viidellä lyhyellä kaupunkilomalla, joten nyt alkaa riittää. Moisella tahdilla ei enää ehdi palautua entisestä reissusta niin, että jaksaisi taas ravata ympäri uusia paikkoja tarvittavalla innolla. Seuraavaksi haluan lähteä pois pidemmäksi aikaa niin, että aikaa on myös rentoutumiseen.

Tällä hetkellä olen sellaisessa oudossa tilanteessa, ettei seuraavaa reissua ole vielä suunniteltu. Tarkoitus oli lähteä Intiaan, mutta äiti ei saanut Hulluilta päiviltä halpoja lentoja, joten kaikki vaihtoehdot ovat taas auki. Outo tilanne on myös henkisesti: olen jotenkin niin väsynyt, ettei oikein tee edes mieli lähteä heti taas jonnekin. Ihan uusi kokemus tällaiselle matkailuentusiastille. Käytännössä tiedän kuitenkin, että kohta se matkakuume taas iskee, enkä kuitenkaan halua viettää koko talvea Suomessa. Eli lentoja olisi pakko alkaa piakkoin taas varailla, kun jotain kohtuuhintaista vielä on jäljellä...