Marginaalihörhöstä tunnustetuksi edelläkävijäksi

En malta odottaa julkista konsensusta siitä, että ilmastonmuutos tapahtuu ja että sille pitää tehdä jotain (sama homma muunkin ympäristönsuojelun kanssa). Siis odotan nimenomaan yksimielisyyttä siitä, että on jokaisen velvollisuus tarkistaa käyttäytymistään suhteessa maapallon elinkelpoisuuden vähenemiseen. Olen nimittäin täydellisen kyllästynyt väittelemään ääliöiden kanssa kyseisestä asiasta.

Onneksi jo Hesarissakin kirjoitetaan jätteidenvähennyskampanjoista. Ehkä kohta minun ei tarvitse kuulla ääliöystävieni epäuskoista naurua, kun bileissä ilmoitan, että pullonkorkit sitten laitetaan metallinkierrätysastiaan.

Onneksi Al Gorekin kiertää kehottamassa ihmisiä siirtymään hybridiautoihin (ei toki puhetta julkisesta liikenteestä, sentään). Ehkä vielä joskus minun ei tarvitse kuulla argumenttia "ainahan niitä elukoita on syöty", kun mainitsen kasvissyönnin ekologisuudesta.

Onneksi Sauli Niinistökin jo sanoo, että häntä eniten pelottava asia on ilmastonmuutos. Ehkä piakkoin kukaan ei enää viisastele, että lämpenemisestähän on vain hyötyä Suomelle.

Itse mietin iltaisin sitä, miten Helsinkiin ei enää sada lunta, kun olen vanha. Ja huono omatuntoni muistuttaa liiasta lentämisestäni ja laiskuudestani. Ja ihmettelen, miten ne, joiden elintavat ovat vielä tuhoisampia, pystyvät nukkumaan öisin. Miten pitkälle on mentävä, jotta kaikki tajuaisivat? Taas viikonloppuna rikottiin yksi lämpöennätys.

En malta odottaa sitä, kun kaikki ääliöt, jotka ovat jaksaneet nälviä kasvissyönnistäni, kierrätyksistäni ja luomuruoan ostamisestani, tajuavat, että olen ollut oikeassa. Toivottavasti nopeasti koittaa se päivä, kun hekin kauhistuvat ja vaihtavat ekosähköön.